Hyvää joulua joulumarkkinoilta ja Christkindiltä

Nyt on kaikki valmiina joulun viettoon, talo on hiljainen, kynttilät palaa ja glühwein höyryää kupissa. Mutta jotta totuus ei unohtusi, tänäkin vuonna ensimmäinen joululomapäivä meidän perheessä on jouluaatto, joten huomenna aattoaamuna edessä on vielä stressaava siirtymä Suomeen, jonne menemme pitkästä aikaa joulun viettoon. Onneksi lento kestää vain sen pari tuntia, viime vuonna istuin jouluaattona kahdeksan tuntia Budapestin-junassa…

Ja jatketaan joulumarkkinateemalla: toivotan kaikille lukijoille oikein hyvää ja rauhallista joulua näiden joulumarkkinakuvien myötä! Jo viime kirjoituksessani toin esiin, kuinka tärkeitä joulumarkkinat saksalaisille ovat. Siihen ei ole voinut edes Berliinin-tapahtumat kaikessa järkyttävyydessään vaikuttaa, päin vastoin, ja ainakaan näin etäällä tapahtumapaikasta kukaan ei halua antaa terroritekojen vaikuttaa joulumarkkinoihin ja -tapahtumiin. Kävin vielä viimeisenä iltana naapurini kanssa Ulmin joulumarkkinoilla, ja väkeä tuntui olevan ennätyspaljon liikkeellä.

Eli terveisiä Ulmin joulumarkkinoilta ja mukavia joulun pyhiä! Itselläni alkoi juuri ihan oikea kahden viikon vuosiloma, jolloin en aio koko konetta avata, mukavia lomapäiviä  vaan kaikille muillekin!

20161216_163823

20161216_16405020161216_163953

20161221_193819

20161216_163735

20161216_16322720161216_16331020161220_10571120161220_184317

20161220_11070020161220_11060420161220_11050120161220_110347-120161220_104611

PS. Edellisessä postauksessa mainitsemani Jeesus-lapsi muuten todellakin vastasi lasten kirjeisiin postikortilla ja lähetti paljon terveisiä taivaasta ja lupasi tuoda jouluaattona kaikille paljon lahjoja! Miten minä tämänkin niille selitän?! Nikolaukseen, joulupukkiin, tonttuihin  ja jumalaan lapset kuulemma uskovat, mutta tämä pikku-Jeesus menee jo vaikeaksi.

Mainokset

Pienemmät ja söpömmät joulumarkkinat

Ainakin oman Facebookkini ja Instagramini mukaan näyttäisi olevan yksi asia joka tällä hetkellä yhdistää koko Eurooppaa: joulumarkkinat. Omat tapansa on joka maalla ja kaupungillakin, ja somen kautta on voinut seurailla joulumarkkinoita eri puolilla Saksaa ja koko Eurooppaa, nyt jo Suomessakin.  Saksassa lähes jokaisessa kaupungissa tai kaupunginosassa taitaa olla omat perinteiset joulumarkkinansa, joissa toistuu samat maut, tuoksut, tapahtumat ja traditiot vuodesta toiseen. Kaikki eivät tykkää markkinoiden ruuhkista ja hulinoista, ja meidänkin perheeltä löytyy kyllä laidasta laitaan kokemuksia… Tänä vuonna on tullut käytyä joulumarkkinoilla jo kymmenisen kertaa, ja voin kertoa, että onnistunein kerta ei ollut se, kun oltiin Ulmin jättimarkkinoilla seurustelemassa miehen kollegoiden kanssa kolmen lapsen kanssa after-work-aikaan… Tärkeintä onkin löytää ne omaan makuun parhaiten sopivat markkinat, päästä sinne sopivan (rauhallisena) ajankohtana ja oikeanlaisella kokoonpanolla. Ja saksalainen sääntö numero yksi, ensin rentouttava mukillinen glühwein-kojulla, ja sitten vasta markkinakierrokselle!

Ulmissa on tosiaan isot markkinat, mutta olen edelleen niin tohkeissani pienemmistä, rauhallisemmista ja omalla tavallaan myös tunnelmallisemmista Biberachin joulumarkkinoista, että kirjoitanpa nyt niistä. Kävimme Biberachissa perheen kanssa, junalla mentiin ja matka kesti parikymmentä minuuttia. Tästä mentiin sisälle, eli ensivaikutelmassa ei valittamista:

20161210_155312

Nimeltään markkinat oli Christkindles-Markt eikä Weihnachtsmarkt kuten Ulmissa, ja paikallinen suosikkijuomakin oli eri, täällä Glühweinin sijaan ihmiset näyttivät juovan eniten kuumaa, mausteista omenasiideriä. Kylkiäisenä erittäin saksalaiseen tyyliin tulista feuerwurst-grillimakkaraa ja hmm, ”napostelulihaa”. Herkulliset omenakanelivohvelit syötiin myös, ihan toimiva idea laittaa vohvelitaikinan joukkoon vähän omenasosetta. Perinteiseen tapaan myös paahdettuja manteleita, pähkinöitä ja kastanjoita sekä suklaakuorrutteisia hedelmiä oli toki myös tarjolla.

20161210_191351

20161210_141804

20161210_19231920161210_192122

Lapset tykkäsivät pienestäkin karusellista ja saksalaisille joulumarkkinoille tyypillisestä seimiasetelmasta lampaineen, aaseineen ja viisaine miehineen, mutta hauskinta oli mökissä, jossa sai kirjoittaa kirjeen markkinoille nimensäkin antaneelle Christkindille. Kerroinhan jo aiemmin siitä, miten 6.12. jo saksalaislapset saavat lahjoja Nikolaus-pukilta. No eihän hauskuus tietenkään siihen jää vaan jouluna tulee enkelinsiipinen Jeesus-lapsi, Christkind, tuomaan lahjoja. Saksassa ei ole niin yhtenäisiä jouluperinteitä kuin meillä Suomessa, joten joihinkin perheisiin tulee joulupukki, Weihnachtsmann, mutta meidän ehkä keskivertoa konservatiivisimmilla seudulla taas lasten odotuksen kohteena on usein se Jeesus-lapsi. En olekaan tiennyt, että tälle Jeesukselle voi lähettää myös lahjatoivekirjeen, joten tokihan tällaiseen tilaisuuteen tartuimme, kirjeet hartaudella kirjoitimme ja paikan päällä postitimme, ja vastauskin luvattiin kotiin postitse lähettää. Odotan vastausta suurella mielenkiinnolla.

20161210_191754

20161210_191539

20161210_151026

Muuten nämä markkinat menivät kaunista kaupunkia ihastellessa, auringonpaisteesta nauttiessa, orkesteria kuunnellessa ja joulutunnelmaa fiilistellessä. Touhua ja tekemistä on Ulmin markkinoilla lapsillekin enemmän, mutta tämä ihanan leppoisa ja rento joulutunnelma näillä Biberachin kauniilla joulumarkkinoilla teki kyllä vaikutuksen, minkä ansiosta koko perhe viihtyi. Olkoon joulun odotus mahdollisimman leppoisaa ja rentoa muutenkin!

20161210_145900

20161210_185108

20161210_141728

20161210_191317

20161210_140413

20161210_154446

Suomalaisuuden lähteillä k-marketissa

Tällä viikolla vietettiin itsenäisyyspäivää, joka on ulkosuomalaisellekin tietysti nostalgisuudessaan tärkeä päivä. Se on myös yksi niistä juhlapyhistä, joiden viettoa ja merkitystä ulkosuomalainen äiti mieluusti korostaisi myös paikallisen arjen pyörteissä eläville lapsilleen. Vähän vaikeaa meinasi kuitenkin olla myydä lapsille näitä itsenäisyysjuhlarituaaleja, kun samana päivänä vietetään sattumalta paikallista juhlaa, jossa pukki tuo lapsille lahjoja ovista ja ikkunoista aamusta iltaan. Saksassa 6.12. on Pyhän Nikolauksen päivä, ja menemättä tässä kulttuuriperinnöllisiin taustoihin sen enempää, käytännössä meillä päin laitetaan edellisenä iltana ulko-oven taakse kaikille kengät, joihin sitten yön aikana ilmestyy lahjoja ja karkkia vanhemmilta ja naapureilta  Nikolaus-pukilta. Pukki bongattiin myös lasten päiväkodilla ja koulullekin oli jätetty säkillinen lahjoja. Melkein viisi vuotta Saksassa asuneena täytyy vielä todeta, että nythän nämä Nikolaus-rituaalitkin menevät meidän mamu-perheelläkin jo rutiinilla ja intoa puhkuen, mutta muistelisin, että kolme vuotta siinä meni, ennen kuin integraatiomme oli edennyt siihen pisteeseen, että myös meidän perheen lapset saivat lahjoja jo kuuluisana joulukuun kuudentena päivänä. 

15391084_746985182116377_6346742788713994068_n

Omat ajatukset olivat tietenkin Nikolauksen lisäksi itsenäisyyspäivässä ja suomalaisuudessa, ja sinnikkäästi yritin lapsille kertoa mikä päivä tämä oikein on ja miksi sitä juhlitaan ja kenen ansiosta jne. Yle Areenasta löytyi sopivan lyhyitä mutta kattavia dokkareitakin aiheesta. On tietenkin todella tärkeää, että sota-ajat ja veteraanien ansiot eivät unohdu sukupolvien saatossa, mutta siitä näkökulmasta, että yrittää lapsille selittää kotimaan itsenäisyyden juhlintaa ja sen merkitystä nykypäivänä, ja näille lapsille itselleen mahdollisimman kiinnostavalla tavalla vieläpä, niin varsin sotapainotteisena itsenäisyyspäiväteema kyllä Suomen mediassa toistuu. Siis ottaen huomioon että Suomella on itsenäisyyttä takana kaikkiaan jo kunnioitettavat 99 tapahtumarikasta vuotta, joten se pääasiassa sotavuosiin keskittyminen on hieman haastavaa selittää pienille lapsille, joiden kanssa haluaa kuitenkin yhdessä juhlia itsenäisyyttä ja sitä Suomea jonka he tuntevat. Mutta siinä vaiheessa, kun katsoimme sieltä Yle Areenasta linnan juhlia koko perheen voimin kippistämällä samalla samppanjaa ja hello kitty -kuohuviiniä 99 vuotta täyttäneen itsenäisen Suomen kunniaksi, perhemme 5-vuotiaallakin välähti: ”nyt mä vasta tajusin, että itsenäisyyspäivä ei tarkoitakaan sitä, että kaikki pitää tehdä itse”.

20161208_084414-1

Vaikka suomalaisen itsenäisyyspäivän vietto ei varsinaisesti mennyt kuin kuumille kiville lasteni kohdalla, arjessa heidän sisäinen suomalaisuutensa pulpahtelee pintaan joskus yllättävillä tavoilla. Sama 5-vuotias esimerkiksi toivoi joulupukilta omaa saunaa ja kertoi vähän yllättäen ikävöivänsä Suomesta erityisesti mummulan lähellä olevaa k-marketia. Suomalainen sauna ja ruokakaupat tuttuine tuotteineen, no niitähän minäkin kaipaan! Suorastaan suomalaisuuden ytimeen tämä lähes koko ikänsä Saksassa asunut tyttömme pääsi, kun olimme ajelemassa kauppakeskuksesta kotiin hauskan, kahdenkeskeisen shoppailuillan päätteeksi. Takapenkillä uusien kimaltavien joulukoristeiden keskellä ja pränikkä pörröneule päällään hän huokaisi ajatuksissaan syvään: ”Mökillä on kyllä niiin ihanaa kun kuuluu pelkästään joutsenten laulua ja järven pulputusta.”

20161208_094455

Tällä viikolla myös sää on Ulmissa muistuttanut suomalaisuudesta, kun olemme saaneet nauttia tutun valkeista ja huurteisista talvimaisemista kylminä pakkasaamuina Ulmille niin tyypillisen sumun ja usvan sijaan. Kuvat on otettu eilen Tonavan rannasta ja kotimäeltä. Tonavan kautta voimmekin vielä lopuksi palata sujuvasti linnan juhliin, joissa perinteisesti on kuultu valssatessa ja kanssavalssaajia vahingossa töniessä Straussin Tonava kaunoinen, kuten moni ehkä muistaa. No tänä vuonna ei kuultu, mutta elävästi on myös jäänyt mieleen sama hittibiisi anopin ja appiukon autoradiossa niin ikään valkeana ja huurteisena pakkasaamuna melkein viisi vuotta sitten, kun olimme perheen kanssa matkalla kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää ja kohti uusia seikkailuja Tonavan rannoilla pelkkä menolippu matkassa. Autuaan tietämättöminä Nikolaus-pukeista ja k-marketti-ikävöinneistä.

Joulurientoja

Tänään on ensimmäinen adventti ja vuosittaiset, täkäläiset joulurituaalit täydessä käynnissä. Kellohan on nyt 21:30 sunnuntai-iltana ja sain juuri valmiiksi kilon piparitaikinaa vietäväksi päiväkodille perinteisiin piparitalkoisiin. Päiväkodilla on kaksi ryhmää ja minulla lapsi molemmissa, joten saan viettää sekä maanantai- että tiistaiaamupäivän kindergartenilla pipareita leipomassa. Onneksi on joustava työaika! Täytyy kyllä myöntää, että saksalaisten plätzchen-joulupipareiden resepti on naurettavan helppo, voin suositella! Puoli kiloa vehnäjauhoja, pussillinen leivinjauhetta, 2oo g sokeria, pussillinen vanilliinisokeria ja 250 g voita, kaksi kanamunaa. Kaikki sekoitetaan keskenään (mausteeksi voi raastaa sitruunankuorta) ja avot, plätchen-taikina on valmis. Hauskuus taitaakin piillä koristelussa. Piparit koristellaan överisti sokeri- tai suklaakuorrutteilla ja iloisen värisillä strösseleillä ja karkeilla.

20161125_162519.jpg

Kuva on otettu esikoiseni koulun joulujuhlista, jotka järjestettiin viime perjantai-iltana. Täällä ei ole tapana järjestää Suomen tyyliin lukukauden lopuksi kaikille yhteistä joulujuhlaa esityksineen ja todistuksineen (kai se sentään Suomessa on tänäkin päivänä tapana järjestää?), vaan meidän koulussamme järjestetään ennen ensimmäistä adventtia aina vuoden suurimpiin kuuluva tapahtuma Adventsfest. Kuten montessori-ideologiaan kuuluu, juhlissa ei istuta passiivisena katselemassa ja kuuntelemassa, vaan kaikissa koulun luokissa on erilaisia aktiviteetteja, joihin kaikki saavat itse tekemällä osallistua. Perinteisestä suomalaisista koulun joulujuhlista tapahtuma eroaa ehkä myös tarjoiluiltaan, joihin luonnollisesti kuuluu myös olutta ja hehkuviiniä, ruokalistalta löytyi myös mm. vohveleita ja nuotiolla paistettavaa tikkupullaa. Me osallistuimme piparinpaistoon, tuikkukynttilälabyrinttiin, kangaskassien painantaan ja joulukoristeiden askarteluun, lisäksi tyttäremme oli mukana molemmissa juhlien hauskoista esityksistä.

20161127_215357

Joulun uskonnollista puolta käsitellään ainakin tässä koulussa ainoastaan uskontotunneilla, ja tuo esitys olikin aivan mahtavan huvittavan hauska pingviininaamareineen ja kiinalaisine (!) musiikkeineen. Aivan mahtavan hauskaa ei välttämättä kuitenkaan ollut ihan kaikki se työ, minkä meidänkin perheemme teki näiden juhlien eteen, mutta lopun kaiken opimme taas paljon uutta ja tuli tehtyä tehokkaasti yhteistyötä taas muiden vanhempien ja koulun kanssa. Itse osallistuin koulun kirjaston edustajana askartelemalla koriste-enkeleitä myyntiin, en olisi ikinä uskonut että osaan askarrella jotain, mutta nämä oli lopputulokseen nähden ihan mielettömän helppoja! Ja materiaaliksi ei tarvittu kuin kirjaston vanhoja poistokirjoja, lankaa ja puuhelmiä.

20161122_121522-1

Eli kirjasta irti kaksi sivua, taitellaan ne tuollaisiksi haitareiksi molemmat eri suuntaisesti, molemmat taitetaan keskeltä kaksinkerroin, liimataan ne kaksi osaa yhteen toinen siiviksi toinen mekoksi, mekkoon jäävä haaroväli liimataan myös yhteen paitsi ylös jää tuollainen langan menevä kolo, kolosta pujotellaan lanka ja lankaan pujotellaan puuhelmi pääksi. Ja kas, jo toinen erittäin helppo ohje kokeiltavaksi!

Omenapiirakkaakin juhliin leivoin, ihanista omenista joita lapset keräsivät ystäväperheemme pihasta, mutta adventtikranssien tekemisen kohdalla tuli raja vastaan ja rohkenin sanoa ei. Rajansa kaikella. Saksalainen adventtikranssi on hieno ja perinteikäs, kaukana on se päivä jolloin meikäläinen räveltää omin käsin saksalaiseen pyhäpöytään juhlavan kranssin, joka vastaa näihin perinteisiin perustuviin odotuksiin ja jota vastaan kehtaa pyytää koulun kassaan rahaa… Toki jos olisin rohkeampi ja ehkä vähän vähemmän työllistetty, olisin silti vaan mennyt ajoissa muiden mukaan adventtikranssiaskarteluihin ja nyt osaisin sellaisen itse tehdä! No, tässä vaiheessa iloitsen siitä, että nyt osaan askarrella sen enkelin…

Minä siis osallistuin osaltani ennakkojärjestelyihin ja mieheni sai kunnian viettää juhlien jälkeisen perjantai-illan purkamassa ja siivoamassa jälkiä. Ja kun hän iltamyöhällä saapui kouluta takaisin kotiin, mikäs hänellä olikaan mukanaan matkassa?!

20161127_212601-1

Kuva on hämärä ja huono, mutta kyllä, se on adventtikranssi! Myyjäisistä ylijäänyt, mutta hieno! Ainakin hienompi kuin viimevuotinen kranssimme tällä hetkellä, se myöskin on koulun juhlista ostettu, mutta pientä päivitystä tuoreemmilla vihreillä vaativa. Tänään, ensimmäisenä adventtina olemme ensimmäistä kynttilää poltelleet, ja siitä inspiroituneena koristelleet lopulta koko kotimme joulukoristeilla!

Viime viikolla avattiin myös joulumarkkinat Ulmissa. Vielä emme ole ehtineet siellä kovin paljoa aikaa viettää, mutta lauantaina keskustassa ostoksilla käydessämme piipahdimme koko perheen voimin myös joulumarkkinoilla. En malta odottaa, että pääsen tuonne itsekseni rauhassa koluamaan kaikki myyntitiskit, ystävien kanssa juomaan glühweinia ja lasten kanssa viettämään aikaa rauhassa lasten satumetsässä jne.

20161126_12242420161126_123631-120161127_11370920161127_113758

Joulunalusaika on tapahtumien täyttämää aikaa, ja kun omiin jouluperinteisiini kuuluu useimmiten myös kaamosväsymys, niin kyllähän nämä paikalliseen kulttuuriin kuuluvat tapahtumat, menot ja riennot valoineen ja iloineen piristävät, vaikka se kalenterin täyttymistä tarkoittaakin. Järjestin viime viikolla kaiken adventsfest-hulinan keskellä myös vaatekutsut, jotka eivät tähän joulurientoteemaan nyt kyllä mitenkään kuulu, mutta saatiin tosi kiva porukka kasaan ja hauskat illanistujaiset kuohuviinin ja skandinaavisen naisten- ja lastenvaatemuodin parissa! Meidän tyttötrioa kiinnosti myös kovasti, vaikka niin piti olla jo nukkumassa…

20161124_201216.jpg

Marraskuisiin perinteisiin Saksassa kuuluu tärkeänä osana myös Sankt Martin, martinpäivä, jonka viettoon itsekin taas osallistuin, vaikka se onkin jäänyt blogissa raportoimatta. Ensimmäisenä Saksan-vuotenamme emme vielä tämän lyhtykulkueperinteen ja pyhimystarinan merkitystä paikallisille ihan ymmärtäneet, mutta nyt lyhtykulkueet live-orkestereineen, hevosineen ja kylätapahtumineen ovat itsestäänselvyys ja vuosittain tapahtumassa toistuvat laulutkin tulevat jo ulkomuistista ja omat glühwein-mukitkin muistimme tänä vuonna pakata mukaan kylän martinpäivärientoihin. Seuraava suuri tapahtuma on reilun viikon päästä, ja sehän on tietenkin suomalaisille itsenäisyyspäivä ja saksalaisille Nikolauksen päivä, jolloin Nikolaus-pukki jo tuo lahjoja ovelle asetettaviin sukkiin. Ai niin ja sitä ennenhän meillä on vielä paikallisen suomalaisyhteisön joulujuhlat, jossa vierailee toki se ainoa ja oikea suomalainen joulupukki. Lapset ovat taas onnessaan kuuluessaan kahteen kulttuuriin lahjoineen ja herkkuineen!

 

Pyhänä kirkkoon ja biergarteniin

Kotikaupungistani Ulmista kertoessani mainostan usein täällä sijaitsevaa maailman korkeinta kirkontornia, mutta tänä sunnuntaina kävin pitkästä aikaa piskuisessa oman alueemme kyläkirkossa. Kirkko on söpö ja pieni, jopa pienempi (ja kieltämättä ehkä myös söpömpi) kuin ihan oikean kotikyläni, pohjoispirkanmaalaisen Kolhon kylän kodikas kirkko, mutta kyllä sinnekin kyläläiset mahtuvat porukalla veisaamaan. Itse taisin käydä kyseisen kirkon seinien sisäpuolella nyt kokonaista toista kertaa, kun päiväkotilaisemme osallistuivat sunnuntaina perinteiseen tapaan sadonkorjuujumalanpalvelukseen.

Tässä vuosittaisessa kiitosjumalanpalveluksessa ollaan kiitollisia loppumaisillaan olevan kesän sadosta ja jaetaan korjatusta sadosta jotain myös vähäosaisemmille. Käytännössä päiväkodilla oli edellisten päivien aikana keräys, jonne jokainen perhe sai tuoda hyvin säilyviä ruokatarvikkeita, päiväkodilla sitten lahjoitukset koottiin ja tuotiin ne sunnuntaina lasten mukana kirkkoon, alttarille asti. Kirkko jakoi ne sitten harkintansa mukaan oman seurakunnan vähempiosaisille.

20160716_094011.jpg

Lapset esittivät kiitoskirkossa tietysti tohkeissaan etukäteen hyvin harjoittelemiaan lauluja, ja kihersivät täpinöissään siellä eturivissä siisteihin sunnuntaivaatteisiin pyntättyinä. Myös useammat lederhosenit ja dirndl-mekot oli pyhäpäivän kunniaksi kirkonmenoihin puettu niin lapsille kuin aikuisillekin. Valitettavasti oma dirndl-mekkoni ei kuitenkaan ollut vielä Oktoberfestien jäljiltä kirkollisessa kunnossa. Vaikka itse en ole kovin kokenut kirkossakävijä, olin kirkkopyhän teeman mukaisesti kiitollinen, en pelkästään sadonkorjuusta, vaan myös siitä, että perheeni kanssa saan olla mukana tässä vanhassa traditiossa ja noissa kyläläisten omissa kirkonmenoissa. Kylämme kirkko muuten edustaa protestanttista seurakuntaa, samoin kuin päiväkotikin, kuten tuttu valtakirkkomme Suomessa. Täällähän noin puolet kristityistä on katolisia ja puolet protestantteja (evankelisia). Myös katolisessa jumalanpalveluksessa olisikin ihan kiinnostavaa käydä.

SONY DSC

SONY DSC

SONY DSC
SONY DSC

SONY DSC

Viikkoa aikaisemmin vietimme sunnuntaita toisella erittäin tyypillisellä saksalaisella tavalla, nimittäin perheen kanssa biergartenissa. Biergartenit ovat aivan nerokas  ja mitä miellyttävin keksintö, ja suosittu tapa viettää koko perheen tai suvunkin voimin rentoa vapaapäivää aurinkoisessa säässä. Lähistöllämme on useita biergarteneita, ja yhteistä niille on se, että valikoimassa tietenkin paikallista olutta, hyvää ruokaa ja useimmiten lähiseudun viinejä viihtyisällä terassilla, jonka vieressä on lapsille isot leikkipaikat.

Koska sää oli lämmin ja aurinkoinen, lähdimme kotipihasta pyörillä kauniille ulkoilureitille yli kukkuloiden. Ai että, kyllä vaan mieli lepää näissä maisemissa, ja miten kivassa paikassa, niin lähellä kaupungin keskustaa mutta kuitenkin niin kauniissa ja luonnonläheisessä ympäristössä saamme asua. Noin viitisen kilometriä kaupungista poispäin ajettuamme saavuimme melkeinpä keskellä metsää sijaitsevaan biergarteniin, Butzentaliin, joka on kesäisinä viikonloppuina syrjäisestä sijainnistaan huolimatta erittäin suosittu. Tai ehkä juuri siksi. Mikäs sen parempaa kuin lähteä porukalla patikoimaan tai pyöräretkelle ja poiketa kahville tai oluelle tai syömään ja leikittämään perheen pienimpiä biergarteniin.

img-20160925-wa0010

img-20161002-wa0014

img-20161002-wa0013

img-20160925-wa0011img-20161002-wa0012img-20160925-wa0012

Sunnuntaisinhan täällä eivät ole edes pienimmät ruokakaupat auki mistään keskustan vaateliikkeistä tms. puhumattakaan, joten sunnuntait on pyhitetty pääasiassa vapaa-ajalle ja yhdessäololle. Ja ulkoilureiteillä ja ravintoloissa jne. onkin usein ruuhkaa. On ihan tavallista, että edes nurmikonleikkuu tai pyykkikoneen pyörittäminen ei monilla seuduilla ole sunnuntaisin suotavaa! Muistan miten oudolta tuntui aluksi, että ruokakauppaan ei pääse sunnuntaina, mutta nyt tuntuu jo kaukaiselta se, että sunnuntaina haluaisi tehdä jotain niin tylsää kuin käydä ruokaostoksilla… Kun on kuitenkin ne muut kuusi päivääkin aikaa. Pyhitetään lepopäivä rennolle yhdessäololle eikö niin, aamen ja prost!

Juhannus joulukoristekaapissa

 

Saksassa ei  juhannusta vietetä, mutta siitä huolimatta oma juhannusviikonloppuni oli touhua täynnä. Juhannusaattona selailin kaiholla Instagramia ja Facebookia, jotka täyttyivät idyllisistä kesäkuvista suomalaisilta kesämökeiltä koivuineen ja kokkoineen. Meidän perheessä perjantai oli tavallisen tylsä arkipäivä, mutta ei me kyllä juhannustunnelmia pakoon päästy täällä kotonakaan. Sää oli aivan mahtava, ja siitähän nautittiin heti kuin mahdollista, sillä koska tahansa voi olla kesän viimeinen päivä, vai mitä? Joten kukkamekko päälle, mimosaa lasiin, lapset uimaan ja hyvää juhannusta.

20160624_160322

Juhannusaamun lauantaina sarastaessa olin jo pakannut termarillisen kahvia käsilaukkuun ja ajanut arkisen aamureittini koululle. Tällä kertaa vuorossa oli siivoustalkoot. Neljä tuntia siinä vierähti, mutta eihän sitä voi lähteä juhannuksen viettoon, ennen kuin joulukoristekaappi on järjestyksessä ja sisäkengät naulakoilla (sen viikonlopun ajan) järjestyksessä. Kahvipaussilla eräs isä siinä manaili kuljetusfirmansa ongelmia Ruotsissa edellisenä päivänä, juhannusaattona. Kun ei ollutkaan kukaan ollut autoa vastassa, vastaanottajalla ovet lukossa ja kaikki väki kotona tai mökillä juomassa! Hyvin oli tieto pohjoismaalaisesta keskikesän juhlakulttuurista siis kantautunut.

Juhlakulttuuri oli kuitenkin siltä osin maltillisempaa, kun iltapäivällä suuntasimme perheen kanssa suomalaisille juhannusjuhlille kauniseen Friedrichsaun puistoon. Ohjelmassa oli grillaamista, jalkapalloilua, pyöräilyä, puissa kiipeilyä, mölkkyä, hyvästä ruuasta nauttimista sekä hauskassa seurassa juoruamista. Suomen lippu liehui ja grilli tirisi suorastaan hiostavan kuumassa säässä. Puisto on Tonavan rannalla, ja pääsimme myös kannustamaan  samaan aikaan käynnissä olleiden, varsin vauhdikkaiden ja äänekkäiden Drachenboot-venekisojen tiimejä.

20160625_145121

20160625_152100

20160625_205053

20160625_205146

Kisoista puheenolleen, sunnuntaina jalkapallon EM-kisoissa oli vuorossa Saksan peli jo alkuillasta, joten mieheni lähti paikallisen kaverinsa kanssa katsomaan sitä tuohon oman kylän aukiolle, jossa näytetään kaikki Saksan pelit livenä screeniltä.  Tässä kylällä näitä pieniä (verratuna keskustan live screeneihin) tapahtumia organisoi kaupunginosamme seurakunta, joka kerää samalla rahaa uutta seurakuntataloa varten. Ei taida näillä hinnoilla ihan kisat riittää seurakuntatalon rakennuskustannusten kattamiseen, mutta apuhan se on pienikin apu…

IMG-20160626-WA0023

IMG-20160626-WA0021

IMG-20160626-WA0024

No eihän se koko juhannus siis siellä joulukoristekaapissa sentään kulunut, ja ihan hyvä sekoitus saatiin taas molempien maidemme tapoja. Ylihuomenna keskiviikkona saammekin vieraaksemme ystäväperheen Suomesta, joten blogissa on seuraavaksi luvassa todennäköisesti turistimaista turinointia ainakin Saksan Legolandista ja Itävallan Lermoosista.

Tekemisen meininkiä talkoissa

Olin kieltämättä vähän elätellyt toiveita, että järkyttävän pitkän ja ärsyttävän sadekauden takia tämä(kin) tapahtuma jouduttaisiin perumaan. Älkää ymmärtäkö väärin, pihatalkoot koulun pihalla ja puutarhassa on mielestäni tosi hyvä ja oikeastaan itsestäänselvä idea, ja tykkään kovasti tästä paikallisesta talkoohengestä ja yhteisöllisyydestä. Siitä, että vastuuta koulujen ja päiväkotien puitteista ja tapahtumista ei ole täysin ulkoistettu palveluntarjoajalle, vaan perheillä on oikeus ja velvollisuus osallistua itse. Siitä, että on olemassa helppo tapa tutustua muihin vanhempiin ja verkostoitua nopeasti. Ja siitä, että halutaan  huolehtia asioista ja osallistua kaikkeen, varsinkin perheeseen liittyviin juttuihin, koko yhteisön voimin.

Mutta onhan näitä talkoohommia kertynyt tässä koulu- ja päiväkotivuoden aikana kisaväsymykseen saakka, ja ensi viikonloppunakin (juhannusaamuna) on taas tiedossa neljä tuntia siivousvuoroa koululla ja päiväkodin kesäjuhlajärjestelyt siihen päälle. Nämä hommat kuuluvat arkeeni eikä siinä ole mitään ihmeellistä, vaikka onhan tässä myös pientä kulttuurieroa verrattuna suomalaisiin tottumuksiin. Itsekin viettäisin hektisen viikon ja arkisen aherruksen päätteeksi perjantai-iltaa lähtökohtaisesti kotona perheen kanssa rennosti röhnöttäen. Siispä jos lapseni ei olisi yksityisessä Montessori-koulussa, jossa yhteisiin töihin osallistumalla saa hyvän mielen lisäksi tuntuvan alennuksen koulumaksuihin, olisi ehkä yhteishengen kohottaminen pihahommia tekemällä saattanut jäädä nyt toiseen kertaan.

Niinhän siinä kuitenkin taas kävi, että meillä oli ihan hullun hauskaa! Aurinko paistoi (ihmeellistä mutta totta), harava heilui ja rikkaruohot saivat kyytiä. Ja taas tutustuin pariin uuteen kivaan tyyppiin, samalla kun vaihdettiin vanhojen tuttujen kanssa kuulumisia. En muuten edes tiennyt, että koulun takapihalla on mansikoita ja – hmmm – en tunnistanut mitä muita istutuksia monta laatikollista ja ruukullista. Mitenköhän saisin tuollaisen hortonomi-inspiraation osumaan joskus omaankin takapihaan, aikahan meni kuin siivillä. Lapsetkin jaksoivat ennakkoluuloistani poiketen käyttäytyä monta tuntia, kun pihalla oli niin monenlaista tekemistä ja paljon tutkittavaa. Eväs-, koris- ja jalistauot kyllä saattoivat vaikuttaa asiaan.

20160617_175524

20160617_160124

20160617_215330

Leikkipihasta ja puutarhasta tuli taas hieno, mutta hommaa jäi myös huomiselle. Melkein harmitti, kun ehdotin, että voidaan tulla lauantaiaamuna jatkamaan hommia. Nimittäin vastaus oli, että ei tarvitse, koska innokkaita vapaaehtoisia talkoohommiin on jo niin paljon! Myös päiväkodilla on perinteisesti joka talkootapahtumassa tupa täynnä, ja ilmoittautumislistat seinällä milloin mihinkäkin apurihommaan täyttyvät nopeasti. Luulen, että syynä on juuri se fiilis, mikä itsellekin tuli tänään, juuri niiden tyyppien kanssa ja juuri sen meidän koulun pihalla. Se on se me-fiilinki, joka tulee vain käärimällä hihat (tai no niin, en uskaltanut punkkien pelossa kyllä kääräistä), upottamalla kädet rikkaruohoihin ja ihailemalla sitten koko jengillä lopputulosta, josta on iloa kaikille pitkäksi aikaa.