Hyvää joulua joulumarkkinoilta ja Christkindiltä

Nyt on kaikki valmiina joulun viettoon, talo on hiljainen, kynttilät palaa ja glühwein höyryää kupissa. Mutta jotta totuus ei unohtusi, tänäkin vuonna ensimmäinen joululomapäivä meidän perheessä on jouluaatto, joten huomenna aattoaamuna edessä on vielä stressaava siirtymä Suomeen, jonne menemme pitkästä aikaa joulun viettoon. Onneksi lento kestää vain sen pari tuntia, viime vuonna istuin jouluaattona kahdeksan tuntia Budapestin-junassa…

Ja jatketaan joulumarkkinateemalla: toivotan kaikille lukijoille oikein hyvää ja rauhallista joulua näiden joulumarkkinakuvien myötä! Jo viime kirjoituksessani toin esiin, kuinka tärkeitä joulumarkkinat saksalaisille ovat. Siihen ei ole voinut edes Berliinin-tapahtumat kaikessa järkyttävyydessään vaikuttaa, päin vastoin, ja ainakaan näin etäällä tapahtumapaikasta kukaan ei halua antaa terroritekojen vaikuttaa joulumarkkinoihin ja -tapahtumiin. Kävin vielä viimeisenä iltana naapurini kanssa Ulmin joulumarkkinoilla, ja väkeä tuntui olevan ennätyspaljon liikkeellä.

Eli terveisiä Ulmin joulumarkkinoilta ja mukavia joulun pyhiä! Itselläni alkoi juuri ihan oikea kahden viikon vuosiloma, jolloin en aio koko konetta avata, mukavia lomapäiviä  vaan kaikille muillekin!

20161216_163823

20161216_16405020161216_163953

20161221_193819

20161216_163735

20161216_16322720161216_16331020161220_10571120161220_184317

20161220_11070020161220_11060420161220_11050120161220_110347-120161220_104611

PS. Edellisessä postauksessa mainitsemani Jeesus-lapsi muuten todellakin vastasi lasten kirjeisiin postikortilla ja lähetti paljon terveisiä taivaasta ja lupasi tuoda jouluaattona kaikille paljon lahjoja! Miten minä tämänkin niille selitän?! Nikolaukseen, joulupukkiin, tonttuihin  ja jumalaan lapset kuulemma uskovat, mutta tämä pikku-Jeesus menee jo vaikeaksi.

Pienemmät ja söpömmät joulumarkkinat

Ainakin oman Facebookkini ja Instagramini mukaan näyttäisi olevan yksi asia joka tällä hetkellä yhdistää koko Eurooppaa: joulumarkkinat. Omat tapansa on joka maalla ja kaupungillakin, ja somen kautta on voinut seurailla joulumarkkinoita eri puolilla Saksaa ja koko Eurooppaa, nyt jo Suomessakin.  Saksassa lähes jokaisessa kaupungissa tai kaupunginosassa taitaa olla omat perinteiset joulumarkkinansa, joissa toistuu samat maut, tuoksut, tapahtumat ja traditiot vuodesta toiseen. Kaikki eivät tykkää markkinoiden ruuhkista ja hulinoista, ja meidänkin perheeltä löytyy kyllä laidasta laitaan kokemuksia… Tänä vuonna on tullut käytyä joulumarkkinoilla jo kymmenisen kertaa, ja voin kertoa, että onnistunein kerta ei ollut se, kun oltiin Ulmin jättimarkkinoilla seurustelemassa miehen kollegoiden kanssa kolmen lapsen kanssa after-work-aikaan… Tärkeintä onkin löytää ne omaan makuun parhaiten sopivat markkinat, päästä sinne sopivan (rauhallisena) ajankohtana ja oikeanlaisella kokoonpanolla. Ja saksalainen sääntö numero yksi, ensin rentouttava mukillinen glühwein-kojulla, ja sitten vasta markkinakierrokselle!

Ulmissa on tosiaan isot markkinat, mutta olen edelleen niin tohkeissani pienemmistä, rauhallisemmista ja omalla tavallaan myös tunnelmallisemmista Biberachin joulumarkkinoista, että kirjoitanpa nyt niistä. Kävimme Biberachissa perheen kanssa, junalla mentiin ja matka kesti parikymmentä minuuttia. Tästä mentiin sisälle, eli ensivaikutelmassa ei valittamista:

20161210_155312

Nimeltään markkinat oli Christkindles-Markt eikä Weihnachtsmarkt kuten Ulmissa, ja paikallinen suosikkijuomakin oli eri, täällä Glühweinin sijaan ihmiset näyttivät juovan eniten kuumaa, mausteista omenasiideriä. Kylkiäisenä erittäin saksalaiseen tyyliin tulista feuerwurst-grillimakkaraa ja hmm, ”napostelulihaa”. Herkulliset omenakanelivohvelit syötiin myös, ihan toimiva idea laittaa vohvelitaikinan joukkoon vähän omenasosetta. Perinteiseen tapaan myös paahdettuja manteleita, pähkinöitä ja kastanjoita sekä suklaakuorrutteisia hedelmiä oli toki myös tarjolla.

20161210_191351

20161210_141804

20161210_19231920161210_192122

Lapset tykkäsivät pienestäkin karusellista ja saksalaisille joulumarkkinoille tyypillisestä seimiasetelmasta lampaineen, aaseineen ja viisaine miehineen, mutta hauskinta oli mökissä, jossa sai kirjoittaa kirjeen markkinoille nimensäkin antaneelle Christkindille. Kerroinhan jo aiemmin siitä, miten 6.12. jo saksalaislapset saavat lahjoja Nikolaus-pukilta. No eihän hauskuus tietenkään siihen jää vaan jouluna tulee enkelinsiipinen Jeesus-lapsi, Christkind, tuomaan lahjoja. Saksassa ei ole niin yhtenäisiä jouluperinteitä kuin meillä Suomessa, joten joihinkin perheisiin tulee joulupukki, Weihnachtsmann, mutta meidän ehkä keskivertoa konservatiivisimmilla seudulla taas lasten odotuksen kohteena on usein se Jeesus-lapsi. En olekaan tiennyt, että tälle Jeesukselle voi lähettää myös lahjatoivekirjeen, joten tokihan tällaiseen tilaisuuteen tartuimme, kirjeet hartaudella kirjoitimme ja paikan päällä postitimme, ja vastauskin luvattiin kotiin postitse lähettää. Odotan vastausta suurella mielenkiinnolla.

20161210_191754

20161210_191539

20161210_151026

Muuten nämä markkinat menivät kaunista kaupunkia ihastellessa, auringonpaisteesta nauttiessa, orkesteria kuunnellessa ja joulutunnelmaa fiilistellessä. Touhua ja tekemistä on Ulmin markkinoilla lapsillekin enemmän, mutta tämä ihanan leppoisa ja rento joulutunnelma näillä Biberachin kauniilla joulumarkkinoilla teki kyllä vaikutuksen, minkä ansiosta koko perhe viihtyi. Olkoon joulun odotus mahdollisimman leppoisaa ja rentoa muutenkin!

20161210_145900

20161210_185108

20161210_141728

20161210_191317

20161210_140413

20161210_154446

Suomalaisuuden lähteillä k-marketissa

Tällä viikolla vietettiin itsenäisyyspäivää, joka on ulkosuomalaisellekin tietysti nostalgisuudessaan tärkeä päivä. Se on myös yksi niistä juhlapyhistä, joiden viettoa ja merkitystä ulkosuomalainen äiti mieluusti korostaisi myös paikallisen arjen pyörteissä eläville lapsilleen. Vähän vaikeaa meinasi kuitenkin olla myydä lapsille näitä itsenäisyysjuhlarituaaleja, kun samana päivänä vietetään sattumalta paikallista juhlaa, jossa pukki tuo lapsille lahjoja ovista ja ikkunoista aamusta iltaan. Saksassa 6.12. on Pyhän Nikolauksen päivä, ja menemättä tässä kulttuuriperinnöllisiin taustoihin sen enempää, käytännössä meillä päin laitetaan edellisenä iltana ulko-oven taakse kaikille kengät, joihin sitten yön aikana ilmestyy lahjoja ja karkkia vanhemmilta ja naapureilta  Nikolaus-pukilta. Pukki bongattiin myös lasten päiväkodilla ja koulullekin oli jätetty säkillinen lahjoja. Melkein viisi vuotta Saksassa asuneena täytyy vielä todeta, että nythän nämä Nikolaus-rituaalitkin menevät meidän mamu-perheelläkin jo rutiinilla ja intoa puhkuen, mutta muistelisin, että kolme vuotta siinä meni, ennen kuin integraatiomme oli edennyt siihen pisteeseen, että myös meidän perheen lapset saivat lahjoja jo kuuluisana joulukuun kuudentena päivänä. 

15391084_746985182116377_6346742788713994068_n

Omat ajatukset olivat tietenkin Nikolauksen lisäksi itsenäisyyspäivässä ja suomalaisuudessa, ja sinnikkäästi yritin lapsille kertoa mikä päivä tämä oikein on ja miksi sitä juhlitaan ja kenen ansiosta jne. Yle Areenasta löytyi sopivan lyhyitä mutta kattavia dokkareitakin aiheesta. On tietenkin todella tärkeää, että sota-ajat ja veteraanien ansiot eivät unohdu sukupolvien saatossa, mutta siitä näkökulmasta, että yrittää lapsille selittää kotimaan itsenäisyyden juhlintaa ja sen merkitystä nykypäivänä, ja näille lapsille itselleen mahdollisimman kiinnostavalla tavalla vieläpä, niin varsin sotapainotteisena itsenäisyyspäiväteema kyllä Suomen mediassa toistuu. Siis ottaen huomioon että Suomella on itsenäisyyttä takana kaikkiaan jo kunnioitettavat 99 tapahtumarikasta vuotta, joten se pääasiassa sotavuosiin keskittyminen on hieman haastavaa selittää pienille lapsille, joiden kanssa haluaa kuitenkin yhdessä juhlia itsenäisyyttä ja sitä Suomea jonka he tuntevat. Mutta siinä vaiheessa, kun katsoimme sieltä Yle Areenasta linnan juhlia koko perheen voimin kippistämällä samalla samppanjaa ja hello kitty -kuohuviiniä 99 vuotta täyttäneen itsenäisen Suomen kunniaksi, perhemme 5-vuotiaallakin välähti: ”nyt mä vasta tajusin, että itsenäisyyspäivä ei tarkoitakaan sitä, että kaikki pitää tehdä itse”.

20161208_084414-1

Vaikka suomalaisen itsenäisyyspäivän vietto ei varsinaisesti mennyt kuin kuumille kiville lasteni kohdalla, arjessa heidän sisäinen suomalaisuutensa pulpahtelee pintaan joskus yllättävillä tavoilla. Sama 5-vuotias esimerkiksi toivoi joulupukilta omaa saunaa ja kertoi vähän yllättäen ikävöivänsä Suomesta erityisesti mummulan lähellä olevaa k-marketia. Suomalainen sauna ja ruokakaupat tuttuine tuotteineen, no niitähän minäkin kaipaan! Suorastaan suomalaisuuden ytimeen tämä lähes koko ikänsä Saksassa asunut tyttömme pääsi, kun olimme ajelemassa kauppakeskuksesta kotiin hauskan, kahdenkeskeisen shoppailuillan päätteeksi. Takapenkillä uusien kimaltavien joulukoristeiden keskellä ja pränikkä pörröneule päällään hän huokaisi ajatuksissaan syvään: ”Mökillä on kyllä niiin ihanaa kun kuuluu pelkästään joutsenten laulua ja järven pulputusta.”

20161208_094455

Tällä viikolla myös sää on Ulmissa muistuttanut suomalaisuudesta, kun olemme saaneet nauttia tutun valkeista ja huurteisista talvimaisemista kylminä pakkasaamuina Ulmille niin tyypillisen sumun ja usvan sijaan. Kuvat on otettu eilen Tonavan rannasta ja kotimäeltä. Tonavan kautta voimmekin vielä lopuksi palata sujuvasti linnan juhliin, joissa perinteisesti on kuultu valssatessa ja kanssavalssaajia vahingossa töniessä Straussin Tonava kaunoinen, kuten moni ehkä muistaa. No tänä vuonna ei kuultu, mutta elävästi on myös jäänyt mieleen sama hittibiisi anopin ja appiukon autoradiossa niin ikään valkeana ja huurteisena pakkasaamuna melkein viisi vuotta sitten, kun olimme perheen kanssa matkalla kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää ja kohti uusia seikkailuja Tonavan rannoilla pelkkä menolippu matkassa. Autuaan tietämättöminä Nikolaus-pukeista ja k-marketti-ikävöinneistä.

Joulurientoja

Tänään on ensimmäinen adventti ja vuosittaiset, täkäläiset joulurituaalit täydessä käynnissä. Kellohan on nyt 21:30 sunnuntai-iltana ja sain juuri valmiiksi kilon piparitaikinaa vietäväksi päiväkodille perinteisiin piparitalkoisiin. Päiväkodilla on kaksi ryhmää ja minulla lapsi molemmissa, joten saan viettää sekä maanantai- että tiistaiaamupäivän kindergartenilla pipareita leipomassa. Onneksi on joustava työaika! Täytyy kyllä myöntää, että saksalaisten plätzchen-joulupipareiden resepti on naurettavan helppo, voin suositella! Puoli kiloa vehnäjauhoja, pussillinen leivinjauhetta, 2oo g sokeria, pussillinen vanilliinisokeria ja 250 g voita, kaksi kanamunaa. Kaikki sekoitetaan keskenään (mausteeksi voi raastaa sitruunankuorta) ja avot, plätchen-taikina on valmis. Hauskuus taitaakin piillä koristelussa. Piparit koristellaan överisti sokeri- tai suklaakuorrutteilla ja iloisen värisillä strösseleillä ja karkeilla.

20161125_162519.jpg

Kuva on otettu esikoiseni koulun joulujuhlista, jotka järjestettiin viime perjantai-iltana. Täällä ei ole tapana järjestää Suomen tyyliin lukukauden lopuksi kaikille yhteistä joulujuhlaa esityksineen ja todistuksineen (kai se sentään Suomessa on tänäkin päivänä tapana järjestää?), vaan meidän koulussamme järjestetään ennen ensimmäistä adventtia aina vuoden suurimpiin kuuluva tapahtuma Adventsfest. Kuten montessori-ideologiaan kuuluu, juhlissa ei istuta passiivisena katselemassa ja kuuntelemassa, vaan kaikissa koulun luokissa on erilaisia aktiviteetteja, joihin kaikki saavat itse tekemällä osallistua. Perinteisestä suomalaisista koulun joulujuhlista tapahtuma eroaa ehkä myös tarjoiluiltaan, joihin luonnollisesti kuuluu myös olutta ja hehkuviiniä, ruokalistalta löytyi myös mm. vohveleita ja nuotiolla paistettavaa tikkupullaa. Me osallistuimme piparinpaistoon, tuikkukynttilälabyrinttiin, kangaskassien painantaan ja joulukoristeiden askarteluun, lisäksi tyttäremme oli mukana molemmissa juhlien hauskoista esityksistä.

20161127_215357

Joulun uskonnollista puolta käsitellään ainakin tässä koulussa ainoastaan uskontotunneilla, ja tuo esitys olikin aivan mahtavan huvittavan hauska pingviininaamareineen ja kiinalaisine (!) musiikkeineen. Aivan mahtavan hauskaa ei välttämättä kuitenkaan ollut ihan kaikki se työ, minkä meidänkin perheemme teki näiden juhlien eteen, mutta lopun kaiken opimme taas paljon uutta ja tuli tehtyä tehokkaasti yhteistyötä taas muiden vanhempien ja koulun kanssa. Itse osallistuin koulun kirjaston edustajana askartelemalla koriste-enkeleitä myyntiin, en olisi ikinä uskonut että osaan askarrella jotain, mutta nämä oli lopputulokseen nähden ihan mielettömän helppoja! Ja materiaaliksi ei tarvittu kuin kirjaston vanhoja poistokirjoja, lankaa ja puuhelmiä.

20161122_121522-1

Eli kirjasta irti kaksi sivua, taitellaan ne tuollaisiksi haitareiksi molemmat eri suuntaisesti, molemmat taitetaan keskeltä kaksinkerroin, liimataan ne kaksi osaa yhteen toinen siiviksi toinen mekoksi, mekkoon jäävä haaroväli liimataan myös yhteen paitsi ylös jää tuollainen langan menevä kolo, kolosta pujotellaan lanka ja lankaan pujotellaan puuhelmi pääksi. Ja kas, jo toinen erittäin helppo ohje kokeiltavaksi!

Omenapiirakkaakin juhliin leivoin, ihanista omenista joita lapset keräsivät ystäväperheemme pihasta, mutta adventtikranssien tekemisen kohdalla tuli raja vastaan ja rohkenin sanoa ei. Rajansa kaikella. Saksalainen adventtikranssi on hieno ja perinteikäs, kaukana on se päivä jolloin meikäläinen räveltää omin käsin saksalaiseen pyhäpöytään juhlavan kranssin, joka vastaa näihin perinteisiin perustuviin odotuksiin ja jota vastaan kehtaa pyytää koulun kassaan rahaa… Toki jos olisin rohkeampi ja ehkä vähän vähemmän työllistetty, olisin silti vaan mennyt ajoissa muiden mukaan adventtikranssiaskarteluihin ja nyt osaisin sellaisen itse tehdä! No, tässä vaiheessa iloitsen siitä, että nyt osaan askarrella sen enkelin…

Minä siis osallistuin osaltani ennakkojärjestelyihin ja mieheni sai kunnian viettää juhlien jälkeisen perjantai-illan purkamassa ja siivoamassa jälkiä. Ja kun hän iltamyöhällä saapui kouluta takaisin kotiin, mikäs hänellä olikaan mukanaan matkassa?!

20161127_212601-1

Kuva on hämärä ja huono, mutta kyllä, se on adventtikranssi! Myyjäisistä ylijäänyt, mutta hieno! Ainakin hienompi kuin viimevuotinen kranssimme tällä hetkellä, se myöskin on koulun juhlista ostettu, mutta pientä päivitystä tuoreemmilla vihreillä vaativa. Tänään, ensimmäisenä adventtina olemme ensimmäistä kynttilää poltelleet, ja siitä inspiroituneena koristelleet lopulta koko kotimme joulukoristeilla!

Viime viikolla avattiin myös joulumarkkinat Ulmissa. Vielä emme ole ehtineet siellä kovin paljoa aikaa viettää, mutta lauantaina keskustassa ostoksilla käydessämme piipahdimme koko perheen voimin myös joulumarkkinoilla. En malta odottaa, että pääsen tuonne itsekseni rauhassa koluamaan kaikki myyntitiskit, ystävien kanssa juomaan glühweinia ja lasten kanssa viettämään aikaa rauhassa lasten satumetsässä jne.

20161126_12242420161126_123631-120161127_11370920161127_113758

Joulunalusaika on tapahtumien täyttämää aikaa, ja kun omiin jouluperinteisiini kuuluu useimmiten myös kaamosväsymys, niin kyllähän nämä paikalliseen kulttuuriin kuuluvat tapahtumat, menot ja riennot valoineen ja iloineen piristävät, vaikka se kalenterin täyttymistä tarkoittaakin. Järjestin viime viikolla kaiken adventsfest-hulinan keskellä myös vaatekutsut, jotka eivät tähän joulurientoteemaan nyt kyllä mitenkään kuulu, mutta saatiin tosi kiva porukka kasaan ja hauskat illanistujaiset kuohuviinin ja skandinaavisen naisten- ja lastenvaatemuodin parissa! Meidän tyttötrioa kiinnosti myös kovasti, vaikka niin piti olla jo nukkumassa…

20161124_201216.jpg

Marraskuisiin perinteisiin Saksassa kuuluu tärkeänä osana myös Sankt Martin, martinpäivä, jonka viettoon itsekin taas osallistuin, vaikka se onkin jäänyt blogissa raportoimatta. Ensimmäisenä Saksan-vuotenamme emme vielä tämän lyhtykulkueperinteen ja pyhimystarinan merkitystä paikallisille ihan ymmärtäneet, mutta nyt lyhtykulkueet live-orkestereineen, hevosineen ja kylätapahtumineen ovat itsestäänselvyys ja vuosittain tapahtumassa toistuvat laulutkin tulevat jo ulkomuistista ja omat glühwein-mukitkin muistimme tänä vuonna pakata mukaan kylän martinpäivärientoihin. Seuraava suuri tapahtuma on reilun viikon päästä, ja sehän on tietenkin suomalaisille itsenäisyyspäivä ja saksalaisille Nikolauksen päivä, jolloin Nikolaus-pukki jo tuo lahjoja ovelle asetettaviin sukkiin. Ai niin ja sitä ennenhän meillä on vielä paikallisen suomalaisyhteisön joulujuhlat, jossa vierailee toki se ainoa ja oikea suomalainen joulupukki. Lapset ovat taas onnessaan kuuluessaan kahteen kulttuuriin lahjoineen ja herkkuineen!

 

Vuoristossa

Syyslomalla ajoimme päiväksi Itävaltaan Kleinweisertaliin vaellusreissulle. Auton ajoimme parkkiin Mittelbergin alppikylään, josta nousimme hissillä pariin tuhanteen metriin vuorille. Sää oli suosiollinen, joten maisemat oli hyvät. Samoin kuin vaellusreittimme vuorenrinteillä, vaikka kyllä jalat tärisivät siinä vaiheessa kun takaisin autolle pääsimme, vaikka reittimme kulki pääasiassa rinnettä alaspäin, sen verran jyrkät oli korkeuserot. 20161104_12201620161104_11522220161104_12072820161104_12090820161104_13513020161104_143036img-20161106-wa0000

Tällä hetkellä vuoret ovatkin jo ilmeisesti lumen peitossa, saa nähdä muuttuuko ensi viikonlopulle suunnittelemamme kaveriporukan vaellusreissu näissä maisemissa lasketteluksi tai lumikenkäilyksi!

Ensilumi

Eilen palasimme syyslomalta arkeen ja samana päivänä taisi tulla talvi. Ainakin tänään vielä lumi on maassa, ja lisääkin on luvassa. Lasten piti tietenkin päästä heti pihaan, kun huomattiin, että lunta sataa.

20161107_16223620161107_162840

Syysloma vietettiin kotona tehden päiväreissuja Müncheniin, Stuttgartiin ja Itävallan puolelle vuorille. Ja Halloween-bileetkin jatkui koko viikon. Nyt työt kutsuu, mutta palataanpa syyslomaan vielä myöhemmin.

Saksalaisia taloja ja tanssitunteja

Tyttäret aloittivat syyskuussa tanssitunnit kaupungin keskustassa, joten joka perjantai aloitamme viikonlopun ajamalla bussilla kaupungille. Minulla on tanssitunnin ajan aikaa haahuilla pitkin Ulmin keskustan katuja samalla kun hoidan viimeiset viikonlopun ostokset, ja syksyn aikana kännykkään onkin kertynyt paljon kuvia keskustan kauniista kaduista ja rakennuksista. Lasten tanssiopettaja sai houkuteltua minutkin vetämälleen aikuisten modernin tanssin kurssille, ja sinne taas menen aamulla ennen töitä vietyäni lapset kouluun ja kindergarteniin. Tuolloinkin minulle jää melkein tunti ihmeellistä luppoaikaa, kun koulu alkaa kahdeksalta ja tanssituntini yhdeksältä. Jaanpa nyt teidän kanssa nämä luurista löytyneet otokset, tällaisia taloja on tanssituntiaamuina ja -iltoina reitille osunut.

Aloitetaan sillä  jo monesti mainitulla maailman korkeimmalla, noin Näsinneulan korkuisella kirkolla, joka muuten ylitti uutiskynnyksen viime viikolla Suomessakin, kun puskapissailut kirkon juurella uhkaavat nyt rakenteiden kestävyyttä… Toisessa maailmansodassa keskiaikaista keskustaa on Ulmissakin tuhottu, tarkemmin sanoen 17.12.1944 jolloin keskusta pommitettiin liittoutuneiden ilmaiskussa ja 25 000 ulmilaista menetti kotinsa. Kirkko ja moni muukin arvokas rakennus kuitenkin säästyi ja paljon on restauroitukin. Nykyisin keskusta on myös lähes täysin autoilta rauhoitettu, ja siksi ehkä tykkäänkin tuolla kaupungilla haahuilla ja kuvailla.

20161028_163110
Münsterplatz
20161028_172125
Tuomiokirkko ja Stadthaus
20161028_162814
Ruska on nyt saapunut meillekin

20160929_083935

20161029_143032
Kornhaus
20160929_084111
Haus der Donau
20160630_184212
Fischerviertel
20160630_184349
Oikella hotelli Schiefes Haus, Guinnesin ennätyskirjassakin meriitin ”vinoin hotelli” ansainnut…
20160929_084315
Tonavahan siellä kaupungin vanhojen suojamuurien takana pilkottaa.

20160929_08433520160929_10415920161014_17030320161014_170353

photo_editor_1477227608753

20160923_174223
Rathaus. Pihassa näkyy usein hääpareja, jotka käyvät raatihuoneella maistraatissa (kirkkohäitäkin edeltää täällä aina maistraattikäynti). Alakerrassa on hyvä ravintola ja suosikkiterassi!
20160930_175004
Ja tässähän sitä ollaankin Rathausin terassilla erään perjantai-iltaisen tanssitunnin jälkeen.
20160930_184032-1
Lasipyramidi auringonlaskun aikaan, Ulmin kaupunginkirjasto heti keskiaikaisen Rathausin vieressä.
20160923_163029
Tanssikoulukin on ihan nätti!

Nyt täällä aloitellaan syyslomaviikkoa ja Halloweenin viettoa. Tervetullutta vaihtelua työntäyteiseen, tasaiseen arkeen juuri tähän väliin molemmat. Kivaa viikkoa!