Suomalaisuuden lähteillä k-marketissa

Tällä viikolla vietettiin itsenäisyyspäivää, joka on ulkosuomalaisellekin tietysti nostalgisuudessaan tärkeä päivä. Se on myös yksi niistä juhlapyhistä, joiden viettoa ja merkitystä ulkosuomalainen äiti mieluusti korostaisi myös paikallisen arjen pyörteissä eläville lapsilleen. Vähän vaikeaa meinasi kuitenkin olla myydä lapsille näitä itsenäisyysjuhlarituaaleja, kun samana päivänä vietetään sattumalta paikallista juhlaa, jossa pukki tuo lapsille lahjoja ovista ja ikkunoista aamusta iltaan. Saksassa 6.12. on Pyhän Nikolauksen päivä, ja menemättä tässä kulttuuriperinnöllisiin taustoihin sen enempää, käytännössä meillä päin laitetaan edellisenä iltana ulko-oven taakse kaikille kengät, joihin sitten yön aikana ilmestyy lahjoja ja karkkia vanhemmilta ja naapureilta  Nikolaus-pukilta. Pukki bongattiin myös lasten päiväkodilla ja koulullekin oli jätetty säkillinen lahjoja. Melkein viisi vuotta Saksassa asuneena täytyy vielä todeta, että nythän nämä Nikolaus-rituaalitkin menevät meidän mamu-perheelläkin jo rutiinilla ja intoa puhkuen, mutta muistelisin, että kolme vuotta siinä meni, ennen kuin integraatiomme oli edennyt siihen pisteeseen, että myös meidän perheen lapset saivat lahjoja jo kuuluisana joulukuun kuudentena päivänä. 

15391084_746985182116377_6346742788713994068_n

Omat ajatukset olivat tietenkin Nikolauksen lisäksi itsenäisyyspäivässä ja suomalaisuudessa, ja sinnikkäästi yritin lapsille kertoa mikä päivä tämä oikein on ja miksi sitä juhlitaan ja kenen ansiosta jne. Yle Areenasta löytyi sopivan lyhyitä mutta kattavia dokkareitakin aiheesta. On tietenkin todella tärkeää, että sota-ajat ja veteraanien ansiot eivät unohdu sukupolvien saatossa, mutta siitä näkökulmasta, että yrittää lapsille selittää kotimaan itsenäisyyden juhlintaa ja sen merkitystä nykypäivänä, ja näille lapsille itselleen mahdollisimman kiinnostavalla tavalla vieläpä, niin varsin sotapainotteisena itsenäisyyspäiväteema kyllä Suomen mediassa toistuu. Siis ottaen huomioon että Suomella on itsenäisyyttä takana kaikkiaan jo kunnioitettavat 99 tapahtumarikasta vuotta, joten se pääasiassa sotavuosiin keskittyminen on hieman haastavaa selittää pienille lapsille, joiden kanssa haluaa kuitenkin yhdessä juhlia itsenäisyyttä ja sitä Suomea jonka he tuntevat. Mutta siinä vaiheessa, kun katsoimme sieltä Yle Areenasta linnan juhlia koko perheen voimin kippistämällä samalla samppanjaa ja hello kitty -kuohuviiniä 99 vuotta täyttäneen itsenäisen Suomen kunniaksi, perhemme 5-vuotiaallakin välähti: ”nyt mä vasta tajusin, että itsenäisyyspäivä ei tarkoitakaan sitä, että kaikki pitää tehdä itse”.

20161208_084414-1

Vaikka suomalaisen itsenäisyyspäivän vietto ei varsinaisesti mennyt kuin kuumille kiville lasteni kohdalla, arjessa heidän sisäinen suomalaisuutensa pulpahtelee pintaan joskus yllättävillä tavoilla. Sama 5-vuotias esimerkiksi toivoi joulupukilta omaa saunaa ja kertoi vähän yllättäen ikävöivänsä Suomesta erityisesti mummulan lähellä olevaa k-marketia. Suomalainen sauna ja ruokakaupat tuttuine tuotteineen, no niitähän minäkin kaipaan! Suorastaan suomalaisuuden ytimeen tämä lähes koko ikänsä Saksassa asunut tyttömme pääsi, kun olimme ajelemassa kauppakeskuksesta kotiin hauskan, kahdenkeskeisen shoppailuillan päätteeksi. Takapenkillä uusien kimaltavien joulukoristeiden keskellä ja pränikkä pörröneule päällään hän huokaisi ajatuksissaan syvään: ”Mökillä on kyllä niiin ihanaa kun kuuluu pelkästään joutsenten laulua ja järven pulputusta.”

20161208_094455

Tällä viikolla myös sää on Ulmissa muistuttanut suomalaisuudesta, kun olemme saaneet nauttia tutun valkeista ja huurteisista talvimaisemista kylminä pakkasaamuina Ulmille niin tyypillisen sumun ja usvan sijaan. Kuvat on otettu eilen Tonavan rannasta ja kotimäeltä. Tonavan kautta voimmekin vielä lopuksi palata sujuvasti linnan juhliin, joissa perinteisesti on kuultu valssatessa ja kanssavalssaajia vahingossa töniessä Straussin Tonava kaunoinen, kuten moni ehkä muistaa. No tänä vuonna ei kuultu, mutta elävästi on myös jäänyt mieleen sama hittibiisi anopin ja appiukon autoradiossa niin ikään valkeana ja huurteisena pakkasaamuna melkein viisi vuotta sitten, kun olimme perheen kanssa matkalla kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää ja kohti uusia seikkailuja Tonavan rannoilla pelkkä menolippu matkassa. Autuaan tietämättöminä Nikolaus-pukeista ja k-marketti-ikävöinneistä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s